Tervehdys pikkupapanat! Ajattelin järjestää jättiyllätyksen ja kirjoittaa uuden blogin näinkin pian, koska tuo edellinen oli niin huono. Ei tosin mikään ihme, että se oli huono. Olin nimittäin aika hassussa kunnossa. Tosin sanoinhan edellisessä blogissa, että kevytkenkäisempää matskua on tulossa. ;) tällä kertaa täytyy kuitenkin ottaa taas ajatus mukaan. Ajattelin kirjoittaa tämän jo eilen, mutta sitten mietin, että olisiko hauskempi jos kirjoittaisin tämän lauantaina, jolloin monella teistä on kuitenkin krapula. Saisitte ehkä edes joku hieman uutta näkökulmaa touhuun. Aloitetaan.
Pari viikkoa tuli tuossa taas sekoiltua. Täytyy kyllä myöntää, että oli aika hauskaa joka ilta. Aamu oli se kamala aika, jolloin joka kerta parin päivän jälkeen alkoi ajattelemaan, että hups.. nyt on lähdetty taas tälle tielle.
Tänä aikana ollaan treenattu Pyhien teppojen kaa yllättävänkin paljon ja vedetty kaksi keikkaa, mitkä meni tosi hyvin ja oli ihan sairaan hauskaa! Se vähän harmittaa ettei ehditty uusia biisejä treenaamaan, koska semmoiseen ei sekaisen miehen keskittymiskyky aina taivu. Teppoäijän elämää on vaikea ymmärtää, jos sitä ei itse ole elänyt. Jotkut hyvin läheltä sitä seuranneet voivat ehkä ymmärtää, mutta ei sille kukaan mitään voi. Pitäisikö läheisen puuttua toisen selviin ongelmiin, vai pintapuolisesti vain taputtaa päälaelle ja jatkaa omien ongelmiensa kanssa painimista? Mä näkisin niin, että elämää voi elää harmonisesti myös näissä jutuissa. Auta sä kaverii, niin se auttaa sua. Tarkoitan tässä siis aivan yleisesti, eli en tarkoita pelkästään esim. päihdeongelmia.
Me nähtiin pari viikkoa sitten (?) joku äijä kadulla makaamassa ja siitä näki selvästi, ettei kaikki ole ollenkaan hyvin. Sen vieressä oli joku sen tuttu. Nuorempi kundi, joka ihmetteli miksi ei kukaan pysähdy edes kysymään onko kaikki hoidossa. Me vietiin se lopulta kotiin. Matkalta löytyi rollaattori baarin edestä. Great. Naapurin suosiollisella avustuksella saatiin sitten äijä kotiin nukkumaan. Kämpässä haisi kuolema. Oli kovin ikävä tunne huomata (jälleen kerran) kuinka ihminen saa itsensä sellaiseen kuntoon. En halua kyllä kuvitella sen äijän darraa.
Tänä aikana olen myös pelannut hieman jalkapalloa. Kuten edellisen blogin lukeneet tietävät, en ole maksanut lisenssiä, joten en vielä saa pelata virallisia pelejä. Meillä oli kuitenkin joku hassutteluturnaus tuossa Fc Tavastian kanssa ja täytyyhän sitä nyt hieman käydä läpi tässä. :D
Heräsin aamulla ystävältäni Jermulta ja oli semmoinen kohtalainen darra. Join pari bisseä ja otin pari mukaan ja lähdin kohti Töölön pallokenttiä ja Sonera stadionia missä pelit oli. Saavuin paikalle tyylikkäästi minuutti ennen alkuvihellystä ja mietin että perkele. Tästä tulee rankkaa. Pelit meni ihan ookoosti, mitä nyt vähän väliä oli pakko juosta vaihtoon kun meinasi pyörtyä kentälle. "heh". Välierissä jouduttiin rankkarikisaan ja meikäläisen käsittämätön blokki päässä purskui limaista sappinestettä, kun täräytin oman rankkarini ylärimaan. Se oli toinen rankkari urallani Fc Tavastiassa. Debyyttiottelussani vuonna 2010 vedin myös ylärimaan. No tein kuitenkin pari maaliakin, niin eipä haitannut. Noh. Selvittiin sitten kuitenkin finaaliin, jossa jouduttiin taas rankkarikisaan. Ajateltiin siinä kaikki, että kai se on nyt pakko mennä. No eipä mennyt taaskaan ja nousin täten Fc Tavastian legendaarisessa "erp-kerhossa" mahtaviin asemiin.
Ei pitäisi vituttaa tuollainen höpöttelyturnaus, mutta vähän se kaiveli ja painelinkin sitten saunan ja terassin kautta (tänks Lapa) Helsinkiin ja yhtäkkiä olinkin hieman sekaisin ja siinä menikin vahingossa taas muutama päivä. No eipä ainakaan harmita enää rankkarit. Valmennusjohto; olen valmis vetämään milloin vaan :D
Pyhien teppojen vappukeikan jälkeen meni muutama päivä vielä sekoillessa ja sitten aloin taas miettimään, että mitä olenkaan tekemässä. Snadi morkkis tässä sitten ollut putken jälkeen, mutta ei se mitään. Kivaa taas lähteä ulos katselemaan mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. Kirkkain silmin siis nimenomaan!
Jotkut eivät ymmärrä kenties mikä tämän blogin tarkoitus on. Tarkoitukseni on ottaa esille vakava aihe, josta ei ole tarpeeksi järkevää keskustelua Suomessa, jossa viina kuitenkin oikeasti tappaa älyttömästi ihmisiä. Tarkoitus on salakavalasti saada ehkä juuri sinut ajattelemaan asioita ehkä hieman eri näkökulmasta. Saarnaaminen on typerää. Ajatteleminen on järkevää. Vähän kuumotti aluksi tehdä tämä oman esimerkkini kautta, koska en ole ikinä ollut näin avoin asioistani. Mutta jostain se on lähdettävä sanoi neitsyytensä menettänyt teinityttö Pyhien teppojen basistin vierestä herättyään.
Vakava aihe tämä on, mutta ei elämää tarvitse toisaalta aina niin tosissaan ottaa. Itsekin kuljen koko ajan omaa matkaani ja mietin mitä täällä teen ja yritän suhtautua elämään niin, että minulla on hauskaa. Oikeat keinot täytyy vain löytää. Harmoniaa, rakkautta & avarakatseisuutta. Katsotaan mihin tämä uusi yritykseni johtaa. Veikkauksia otetaan vastaan.
Kuten ensimmäinen blogini, niin tämäkin on pakko päättää biisiin. Tää kuvaa montaa eri tilannetta mun mielestä aika hyvin. Ja tää alkoi soimaan eilen, kun kävin aamulla Lepakkomiehen terassilla limulla. Oliko se merkki? Aurinko alkoi paistamaan.
Hyvä Zamo. Vedä asenteella. Sust ei oo mitään iloa mullissa! :)
VastaaPoista